Siitä on jo melkein kuukausi, kun esittelimme postereita yliopistolla, että josko sen laittaisi tänne blogiinkin.
Olen ehkä viimeinen ihminen, keltä kannattaa kysyä mitään politiikasta, mutta vaikeahan tuota on olla kiinnostumatta, kun koko maailman huomio kohdistuu yhteen ihmiseen näin voimakkaasti ja pelonsekaisin tuntein. Jollain perverssillä tavalla jopa kiehtoo nähdä (kenties siksi, että me ollaan "turvallisesti" rapakon takana), mihin tämäkin todellisuudessa johtaa. Käy jo mielessä, ollaanko todella siinä tilanteessa, kun pitää ihan tieten tahtoen kaivaa itselle kuoppa, jotta siitä voi nousta ylös.
Minun varsinaisella työllähän ei ole mitään tekemistä maailmanpolitiikan kanssa. Sattui vaan hetki tarjoamaan hyvän sauman. Toisin sanoen:
 |
| "Joo, olen vähän poliittinen, nönnönnöö." |
Teaseriä itse työstä:
 |
| Näistä sitten kasaamaan... jotain. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti