 |
| Materiaalivarantoa |
Tavoite saavutettu. Myös yksi suurimpia huolenaiheita - miten rakennelma tulee seisomaan millään tapaa tukevasti omin avuin - ratkesi jo alkutekijöissä. On kuin lapsi olisi kävellyt suoraan synnytyksestä kotiin!
Seuraavaksi etenemisessä oli vapaa tyyli. Katsoimme, mitkä löytämämme osat tuntuivat sopivan keskenään yhteen sekä visuaalisesti ja käytännössä. Käytännössä = osia, jotka saa kuparilangalla tai ilmastointiteipillä kiinni.
Alaosassa voi nähdä jo värikokeiluakin spray-maalilla.
 |
| Mysteeriosa. Vielä irtonainen. |
On aika selvää jo viimeistään nyt, että alkuperäisen maalauksen näköisen veistoksen väsääminen on melkoista utopiaa,
mutta ei tässä missään vaiheessa ole sen suhteen ollut valtavia illuusioita. Liian korkeat esteettiset vaatimukset on laitettu vielä toistaiseksi syrjään. Päivän tärkein saavutus oli pääseminen toiminnan makuun: aiemmin syksyllä kerätty romumateriaali (joista pöllyää edelleen kuolleiden kulkumiesten pölyjä) alkaa painua mieleen ja rakentelun rajoitteet tulla tutuksi.
Aiemmin tekstissä käyttämäni 'me'-muoto viittaa minuun ja ystävääni Steveen, jonka hain alunperin avuksi keräämään rakennusmateriaalia, mutta koska toinen luova mieli ei ole pahitteeksi, teemme varmasti tämän Nostromon prototyyppimme loppuun saakka yhteistyönä. Sen vuoksi ja siksi, että se on vain yksinkertaisesti mielekkäämpää. Virallinen totuus on, että tämä työprosessi on fyysistä tuskaa ja turhauttavaa ongelmien ratkomista. Epävirallinen taas se, että touhu on oikeasti hauskinta pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti