Aikataulusuunnitelmia / Takauma lokakuulta

Antti, sinä utopistinen hölmö. Mikä artisti muka tekee aikatauluja omille teoksilleen?

"Ah, kyllä. Huomenna siirryn maalaamaan vesiväreillä klo 3, jotta ehdin saada niihin tuntuman ennen klo 5 teetä. Mutta paluu työhön ei tapahdu ennen seitsemää. Enhän haluaisi, että ehdin valmiiksi ETUAJASSA."

Joulukuun/lomapäivät aion keskittää siihen, että tammikuuksi on mitat selvillä. Hyvällä tuurilla itse hökötys näyttää myös joltain.

 ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä välissä - koska en sitä missään vaiheessa aiemmin tehnyt - lienee hyvä valottaa myös materiaalien taustaa. Kaikki skeida lukien pois rautalangat ja teipit on heitteille jätettyä tavaraa Rovaniemen seudulta, mitä ei toivon mukaan tule omistajat karhuamaan enää takaisin. Roinaa kerääntyi päälle kolmen roskasäkin verran. Jos työn lopullinen ulkomuoto ei ehkä kerrokaan selvää vastausta siihen, miten tämä liittyy utopioihin tai vääristymiin, niin jospa edes tieto siitä, mistä tavara on hankittu :/

"Joo, olen vähän ympäristötietoinen, niin."

Avaruusmoduuli / Mars Rover / Futuristinen ostoskärry

Nämä ovat vain muutamia lempinimiä tälle hirvitykselle, mikä lähti pitkän hautumisen jälkeen viimein ottamaan muotoa. Käytettäköön termiä 'muoto' väljässä merkityksessä.

Materiaalivarantoa

 Perjantain 9.12.16 vaatimaton tavoite oli saada edes kaksi kappaletta toisiinsa kiinni:

Tavoite saavutettu. Myös yksi suurimpia huolenaiheita - miten rakennelma tulee seisomaan millään tapaa tukevasti omin avuin - ratkesi jo alkutekijöissä. On kuin lapsi olisi kävellyt suoraan synnytyksestä kotiin!

Seuraavaksi etenemisessä oli vapaa tyyli. Katsoimme, mitkä löytämämme osat tuntuivat sopivan keskenään yhteen sekä visuaalisesti ja käytännössä. Käytännössä = osia, jotka saa kuparilangalla tai ilmastointiteipillä kiinni.

Alaosassa voi nähdä jo värikokeiluakin spray-maalilla.

Mysteeriosa. Vielä irtonainen.

On aika selvää jo viimeistään nyt, että alkuperäisen maalauksen näköisen veistoksen väsääminen on melkoista utopiaa,

mutta ei tässä missään vaiheessa ole sen suhteen ollut valtavia illuusioita. Liian korkeat esteettiset vaatimukset on laitettu vielä toistaiseksi syrjään. Päivän tärkein saavutus oli pääseminen toiminnan makuun: aiemmin syksyllä kerätty romumateriaali (joista pöllyää edelleen kuolleiden kulkumiesten pölyjä) alkaa painua mieleen ja rakentelun rajoitteet tulla tutuksi.

Aiemmin tekstissä käyttämäni 'me'-muoto viittaa minuun ja ystävääni Steveen, jonka hain alunperin avuksi keräämään rakennusmateriaalia, mutta koska toinen luova mieli ei ole pahitteeksi, teemme varmasti tämän Nostromon prototyyppimme loppuun saakka yhteistyönä. Sen vuoksi ja siksi, että se on vain yksinkertaisesti mielekkäämpää. Virallinen totuus on, että tämä työprosessi on fyysistä tuskaa ja turhauttavaa ongelmien ratkomista. Epävirallinen taas se, että touhu on oikeasti hauskinta pitkään aikaan.

Pakkokatkaisu tauolle

Vaarallisia nämä tauot.

Siitä on jo melkein kuukausi, kun esittelimme postereita yliopistolla, että josko sen laittaisi tänne blogiinkin.

Olen ehkä viimeinen ihminen, keltä kannattaa kysyä mitään politiikasta, mutta vaikeahan tuota on olla kiinnostumatta, kun koko maailman huomio kohdistuu yhteen ihmiseen näin voimakkaasti ja  pelonsekaisin tuntein. Jollain perverssillä tavalla jopa kiehtoo nähdä (kenties siksi, että me ollaan "turvallisesti" rapakon takana), mihin tämäkin todellisuudessa johtaa. Käy jo mielessä, ollaanko todella siinä tilanteessa, kun pitää ihan tieten tahtoen kaivaa itselle kuoppa, jotta siitä voi nousta ylös.

Minun varsinaisella työllähän ei ole mitään tekemistä maailmanpolitiikan kanssa. Sattui vaan hetki tarjoamaan hyvän sauman. Toisin sanoen:

"Joo, olen vähän poliittinen, nönnönnöö."

Teaseriä itse työstä:

Näistä sitten kasaamaan... jotain.

Mitä aion tehdä

Aikeissani on työstää eteenpäin jo pidemmälle vietyä luonnosta ja akryylimaalausta, jotka molemmat tein keväällä 2016.

Tällä kertaa ajatuksissani on haastaa itseäni ja tulkita teos uudelleen kolmiulotteiseen muotoon - paino sanalla 'tulkita', sillä olisi hullua ajatella, että käsitöiden amatöörinä saisin mitään etäisestikään samannäköistä aikaan. Mutta pidän teosta mielessä ensisijaisena referenssinäni. Toistaiseksi annan teoksen lopputuloksen määriytyä sen mukaan, mikä vain on mahdollista: jos en kykene muovaamaan mistään esimerkiksi sopivia 'kasvoja' teokselle, saattaa tilalle tulla jotain täysin muuta. Lopullinen installaatio / veistos / keinotekoinen keuhko saattaa muistuttaa alkuperäistä tavoitetta kuin Risto Rytin muistomerkki miestä itseään:

Risto Ryti seura

Tervehdys

 

Tämä on blogi, johon dokumentoin omaa prosessiani Lapin yliopiston 'Syventävä taideproduktion 2016-17' kurssilta. Kirjoitan työskentelytavoistani, etenemisestäni ja teeman ("Utopioita ja vääristymiä") herättämistä ajatuksistani syksyn, talven ja kevään mittaan.

Olen asettanut alustavasti kaksi lähtökohtaa taideproduktiolle:

1. Kokeilla uutta.
Olen tottunut työskentelemään pinnoilla, A3/A4-kokoisilla paperipinnoilla. Normaalisti piirrän, maalaan tai tussaan, harvemmin veistän tai muovailen, ja toisinaan kuvaan. Otan tavoitteeksi kokeilla työskentelytapaa, joka on itselleni vieras, ja jota joudun pitkälti opettelemaan itsenäisesti.

Tähän sisältyy suuri riski, etten saa esitettäväksi mitään järkevää - puhumattakaan esteettisesti miellyttävää - maaliskuuhun mennessä. Siinä tapauksessa täytyy kehitellä varasuunnitelma, mitä ei vielä toistaiseksi ole.

Toiseksi (2.) tuotan jotain sellaista, mitä haluan tehdä ensiksi itselleni.
Mie olen kokenut jo yläasteelta saakka, että annettaessa tehtäviä kuvataiteen tunneilla - myöhemmin yliopiston kursseilla - lähden ajattelemaan tehtävänantoa liian kirjaimellisesti ja etsimään tapoja, joilla kuvata aihe mahdollisimman hyvin itsensä auki selittäväksi. Tämä johtaa nopeasti urautuneeseen, kliseiseen ajatteluun - jopa silloinkin, kun luulee keksivänsä jotain omaperäistä hylätessään ensimmäisen mieleen tulevan ratkaisun, vaikka todella silloinkin tyytyy vain toiseksi vähiten omaperäiseen ratkaisuun.

Aihetta ja tehtävänantoa selvästi ilmentävät ratkaisut eivät välttämättä ole huonoja, mutta uskallan vain joskus luottaa siihen, että katsoja pystyy löytämään taiteilijan ajatukset, vaikka selviä vastauksia ei näkyisi. Vaikka katsoja ei löytäisikään yhteyttä taiteilijan kanssa, voi tämä aina luoda omat merkityksensä teokselle. Meidän produktiossamme on lisänä helpottavat otsakesanat - 'vääristymiä, utopioita' - jotka luovat yleisölle kontekstin. Yleisö pystyy todennäköisesti yhdistämään teoksen aiheeseensa, vaikka näillä ei olisi omassa mielessäni mitään tekemistä keskenään, joten sekin helpottanee teoksen luomista aihepiirin sisällä.

Ei pidä käsittää väärin: tarkoitus ei ole tehdä mitä tahansa ja väittää sitä omaksi taiteilijan kommentikseni aiheesta/teemasta. Tarkoitus on kokeilla, vapautuuko ajatteluni yhtään, ja kykenenkö keskittymään tekniseen toteutukseen, jos en ajattele joka hetki, onko jokaisella valinnallani tarkkaa tarkoitusta. Prosessin aikana tarkastelen, olenko edes lähellä mitään näyttelyn teemoihin liittyvää ja voin sen mukaan ohjata työskentelyäni, mutta näin aluksi tärkeintä on, että voin tehdä jotain, mitä itse haluan kokeilla, koska se motivoi eniten.